Jokainen itseään halveksiva nettisuunnistaja kirjoittaa tähän aikaan päivästä kausiananalyysin, joten näin tein minäkin. Se ei ehkä yksityiskohtaisuudessaan yllä muiden tasolle, mutta on sitäkin tyhjentävämpi. Syyt ja seurakset ovat selvillä.

Harjoittelu oli vuoristorataa. Viime vuonna alkutalvesta olin kunnossa, mutta lumentulo lopetti harjoittelun. Seuraavaksi vauhtia löytyi alkukesästä, jolloin en kilpaillut. Loppusyksy oli taas uuden nosteen aikaan, mutta aivan edellisten korkeasuhtanteiden kaltaiseen lyöntiin en ehtinyt.

Kilpailin vähän ja pääosin huonossa kunnossa, joten tulosta ei tietenkään syntynyt. Parhaiten sujuivat loppusyksyn Ruotsin-viestit, mutta niissäkin oli omat ongelmansa. Onnistumisia ei tullut; kohtalaisia olivat KemKin kisat, Manna ja Smålanti; epäonnistumisia Oravatonni ja Kevätyö; sekä täysiä katastrofeja FinnsSpring ja 10mila.

Maratonprojektin puolesta olen luottavainen, vaikka aivan viimeaikainen kehitys onkin jälleen ollut alaspäin. Syynä on se, että vuoden parhaat hetket ovat olleet niin paljon aikaisempia parempia. Löysin itsestäni uusia vaihteita, joista en ole ennen ollut tietoinen. Luulen, että sopivasti reenaamalla saan kaivettua ne taas esiin, ja vuoden 2012 lähestyessä nousemaan vielä aivan uudelle tasolle.