Sain kesätyötarjouksen ICA Sverigeltä Tukholmasta. Luvassa on varastotyötä kohtuullisella palkalla. Asunto järjestetään minulle valmiiksi. Tänään päätin hyväksyä tarjouksen ja lähteä kesäksi meren taa. En puhu ruotsia niin hyvin kuin pitäisi, ja yksi kevään haasteista onkin kehittää kielen osaamista sille tasolle, että pystyn elämään kesän sujuvasti ja hoitamaan työni.

Viikonlopun pääsiäisleirillä harhailin pitkin Eskilstunan katuja ja mietin, että voisin joskus jäädä Ruotsiin asumaan pysyvästikin. Maa on viehättänyt minua ensivierailusta, ja ainakin oma käsitykseni ruotsalaisista on hyvin positiivinen. Suomalaisten jurottaminen käy välillä hieman hermoillekin; toinen kämppäkavereistani ei viitsi edes vastata tervehdykseen. Kesä kertoo paljon. Jos viihdyn, tulen varmasti hakemaan vuoden päästä itselleni vaihto-opiskelupaikkaa.

Toki minua kiehtoo myös ajatus uudesta alusta puhtaalta pöydältä. Täällä olen polttanut siltani niin moneen suuntaan, että pienten piirien pyörteessä ahdistusta on välillä vaikea välttää. Toisaalta haluaisin kyllä säilyttää ne vähät, jotka vielä ovat jäljellä. Pelkään, että kesän ristiretkeni ottaa ja viimeistelee poltetun maan taktiikkani. Sitä hintaa en olisi valmis maksamaan.

Mutta paras oli unohtua: voin käydä ottamassa ensi kosketusta maratonreittiin. En tiedä vielä minä päivänä työni alkaa, mutta jos on onni myötä, pääsen ehkä seuraamaan tämänvuotista kisaa yleisön joukosta.