Kesä 2007 jää hyvin pian taakse, ja jätän sen haikein mielin, sillä se on tarjonnut niin monenmoista tapahtumaa ja seikkailua, puhumattakaan isosta määrästä hienoja kesäkavereita, jotka Viking Amorellan huomenaamulla saavuttua satamaan katoavat jokapäiväisestä arjestani, elämästäni, satunnaisiksi törmäyksiksi, jos niiksikään.

En tiedä, kehtaako ulkoiluani kesän aikana kutsua harjoitteluksi, mutta pääosin olen juoksemistani lenkeistä nauttinut. Olen tehnyt niitä tarpeeksi harvoin, jottei maku ole mennyt, ja vaikken terveellisen elämän aakkosia olekaan noudattanut, tällä hetkellä vauhti tuntuu olevan taas ihan mukavaa.

Syksyllä jatkan siitä, mihin olen jäänyt. Keskityn opiskeluun useamman sataa prosenttia viime vuotta enemmän, mutta koska ajatustyö ei ole aivan yhtä kuormittavaa kuin plokkaaminen, uskon kenkien kuluvan lenkkimaastoissa kesää useammin. Tarkoituksena on myös pitkästä aikaa ruveta suunnistamaan, ja koska kilpailuissa en aio käydä, keskityn harjoitteluun.

Suunnistussyksyn päätavoite on onnistua Smålannin yössä, johon olen jo lippuni varannut. Tämä tarkoittaa toivottavasti lukuisia mukavia yöreenejä viime vuoden malliin. Aion tämän lisäksi osallistua myös Oravatonniin, sarjan valitsen sen hetkisen viiliksen mukaan vaihtoehdoista A, AL, B ja C. SM-kilpailuihin, Mannaan tai NSM:ään en sen sijaan usko lähteväni.

Näillä eväin loppusyksyyn. Albanon lippu on jo laskeutunut, nyt myös Flemingsberg kuittaa viimeisen kerran. Lähden haikealla fiiliksellä, ja kun avomieheni saapuu töistä, ja saamme yksiömme tyhjennettyä, siirrymme joko Brunnsvikenille tai Stadsgårdenille katselemaan isommalla porukalla kesämme kaupunkia korkealta kalliolta, katsomaan menneeseen ja tulevaan, sitten hem till Finland, toivottavasti löydän myös sieltä vihdoin paikkani.