Smålanti oli ja meni. Olotila ennen kilpailua oli kamala ja jokainen askel iski kehoa moukarilla. Lamppu ja suunnistuskengät jäivät kotiin, mutta onneksi kavereilta löytyi solidaarisuutta heikolle ystävälleen.

Itse kilpailu sujui kohtalaisesti. Parantamisen varaa jäi juoksuvauhtiin, ja tietysti virheetkin olisi voinut jättää tekemättä. Toisaalta suurin ongelma oli craftin päällä ollut akkuliivi, ja eritoten lampun johto, joka parikymmentä kertaa putosi kisan aikana päästä. Tämä mm. pudotti minut juuri kiinnisaamani MS Parman parin miehen letkasta. No nyt voin sentään selitellä.

Suunnistusharrastus jatkuu ensi keväänä. Saa nähdä käynkö lenkillä ja teenkö kovia voimatreenejä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että uusi seurani ansaitsee laihan ja kovakuntoisen Toukon. En kuitenkaan lupaa mitään, en tohtisi.