No joo. Kilpailu meni miten meni. Kulku oli odotetusti ja onneksi hyvää, mutta halua puristaa itsestä paljoa irti ei löytynyt. Suunnistus sujui kyllä luvalla sanoen paskasti. Heti alussa isoa virhettä, eikä se kovin nopeasti ykkösen jälkeenkään löytänyt uomiaan. Paremmin hallinnassa pysynyttä koukkailua tuli läpi radan.

Oli mukava saada kakkosjoukkueen miehenäkin kunnolla haastetta, kun edellä oli toimittu sen verran hitaasti, että pääsin lopulta irti yli kymmenen minuuttia muiden perään. Toiseksi vimeisellä sain ankkuripaidan kiinni, enkä tullut viimeisenä puomille. Joukkueen puolesta en olisi voinut paremmin juosta.

Lausumaton tavoite ykkösjoukkueen miehien voittamisesta ei aivan onnistunut, mutta aika lähellä oli. Toisaalta hylsyn jälkeen kovin suurta motivaatiota liikahtamiseen ei tainnut kellään olla, joten vertailu ei ole kovin oikeudenmukaista. Itseltä odotin ehdottomasti tasapainoisempaa ja parempaa juoksua, mutta kenties hyvät suoritukset ihan oikeasti vaatisivat hieman ryhdikkäämpää taitoharjoittelua. Smålantia odotellen.

Jälkikirjoitus:

Tänään maanantaina lenkillä ymmärsin, miten hyvästä kulusta ei voi vetää yhtäsuuruusmerkkiä kovaan vauhtiin. Jos kunto ei ole hyvä, ei kulku pelasta. Sen sijaan lienee turha puhua minun kohdallani paskasta suunnistuksesta tämän kilpailun osalta, sillä suoritus oli kuitenkin keskimääräistä parempi. Joka tapauksessa seuraavat haasteet kohdataan kuun vaihteessa Smålannin yössä, jossa juoksen OL-UT:n joukkueessa.