Juoksin eilen ensimmäisen lenkkini Suomessa, ja pisimmän lenkkini lähes puoleen vuoteen. Päätin jatkaa harrastusta myös tänään, ja juoksin vähän toistakymmentä minuutin vetoa samanmoisella palautuksella. Kummastakin harjoitteesta voin sanoa, että vauhti oli säälittävää, kulku heikkoa ja luonnollisena seurauksena tästä olo paska ja turhautunut.
Tuli
hiukan ikävä olo, kun menin pilaamaan loppukesän kelpo
juoksuvireen lopettamalla portaiden nousemista lukuun ottamatta
kaiken urheilun Suomeen saapumien jälkeen. Nyt kuitenkin
ajattelin harjoitella jälleen ainakin hetken, ja katsoa ainakin
sen, miten kauan kestää päästä sellaiseen
iskuun, että juoksemisesta voisi jälleen nauttia.
Sillä
sehän nykyään ainut merkittävä asia on. En
voi kuitenkaan oikeasti tavoitella hyviä juoksutuloksia, sillä
tilanne motivaation kanssa on mitä on. Hyvät tulokset
vaatisivat edes jonkinasteista pitkäjänteisyyttä.
Joskus kuitenkin, innostuneina aikoina, herää ajatus siitä,
miten hauskaa olisi edes kerran kokeilla loppuun asti ja nähdä,
millaisiin aikoihin omat rahkeet yltäisivät.
Toisaalta silloin, kun en harjoittele, olen lähes aina lopettamassa rimpuilun kokonaan, sillä turhaahan se periaatteessa on. Mutta pelkään aika paljon lihoamista, rapakuntoa ja sitä, että putoan kelkasta ilman mahdollisuutta nousta takaisin. Ja onhan juokseminen hauskaa touhua, silloin, kun se kulkee. On harmin paikka, että se ei kovin hyvin tunnu kulkevan, ellei sitä riittävän usein myös harrasta.
Suunnistuksen
puolesta voi sanoa sen, että olen kulkenut koko kauden täysin
varjojen mailla, ja tuskin tässä mitään
ihmeellistä käännettä tapahtuu. Kyllä
suunnistuspiirit taitavat olla itseäni innokkaampia varten, ja
minun on parempi pysyä poissa. Smålantiin olen ollut
itseäni väkisin änkemässä, mutta kyllä
sekin on alkanut kaduttaa. Ehkä joskus vielä jotain, mutta
mielellään ei nyt, ei ainakaan vielä. Tietysti jos
isku tästä pikavauhtia kohenee, niin ehkä mielikin
muuttuu.
Ota
sitten selvää. Mistään tulevaisuuteen
viittaavasta en uskalla sanoa varmaksi. Hetkeksi innostun, pian
kyllästyn, taas innostun – tätä pyörimistä
tekemiseni on jo useamman vuoden ollut. Jos joku keksisi, miten
jaksaisin vaikka koko talven läpi, niin, että ensi keväällä
olisin ennenkuulumattomassa vireessä, puheilleni saa tulla.
Periaatteessa olisin valmis, mutta on tämä sama ajatuskulku
nähty jo niin monta kertaa aikaisemminkin.
Kommentit