Euroviisut oli ja meni. Helsingillä oli hetkensä Euroopan keskipisteenä, ja ihan kunnialla tehtävästä taidettiin selvitä. Ihan komeannäköiset kisat saivat järjestettyä. Saapa nähdä, millaiset viisut serbit pystyttävät ensi vuodeksi Belgradiin. Ei niin, etteikö luottoa löytyisi.

Hannan loppusija oli 17:s, mikä tietysti on kaikin kriteerein hieman alakanttiin. Näin finaaliesityksen, ja vaikka hieman tuntuikin siltä, että lauleskellaan nyt jännäkakkaa pidätellessä, hyvin se meni. Biisin kuulin vasta nyt viikonloppuna ensimmäisen kerran, ja sekin oli hyvä. Sovitus oli yllättävän rankka. Uskoin parempaan sijaan, jopa kymppikärkeen.

Vielä enemmän ihmetyttää kyllä Ruotsin floppi Suomeakin vähemmille pisteille. Arkin Worrying kind oli kuitenkin kertakaikkisen mainio kesämenobiisi, ja itse uskoin ja toivoin sen voittavan koko kisan. Eurooppalaisilla taitaa olla paska maku. Olihan myös kisan kakkonen Ukraina aika hirveällä kuralla.

Serbian voitto on kuitenkin ihan hyvä juttu. Biisi oli komea ja mahtipontinen, ja ratkaisu vetää omalla kielellä mukavan rohkea. Eikä sillä niin väliä, vaikka laulajan sukupuoli hieman epäselväksi jäikin. Onhan viisukisa sentään Euroopan hienoin friikkisirkus ja homoparaati.

Niin ja ettei totuus unohtuisi. Suurin oikeusmurha oli tietysti Israelin putoaminen jo semifinaalivaiheessa. Mä painan nyt sitä perkeleen nappia ja se on siinä sitten. Uusi viikko taas tapettavana.