Löin Täpsän kanssa vetoa, kumpi meistä juoksee viiden vuoden päästä nopeammin Tukholman maratonin. Kuulemani mukaan vedonlyöntitoimistot ennakoivat minun tappiotani, mutta ainakin näin matkan alussa tuntuu, että tämän projektin minä hoidan kunnialla kotiin. Täpsä on toki juossut maratonin 2.47, enkä minä ole ikinä kokeillut edes puolikasta. Toisaalta olen h-hetkellä sopivassa 26-vuoden iässä, kun taas Timo on ehtinyt kerätä kokemuksia 45 vuotta. Luulisi sen viimeistään loppukirissä näkyvän.

Projekti on mahtava. Se pakottaa minut pitämään itsestäni huolta seuraavat vuodet, mahdollisesti myös kehittämään itseäni juoksijana. En tietenkään ole aikeissa tehdä minkäänlaista viisvuotissuunnitelmaa, jonka puitteissa tiukasti harjoittelisin, vaan näinä ensimmäisinä vuosina riittänee se, että potkin itseäni lenkille edes hieman aikaisempaa useammin. Ehkä sitten kilpailun häämöttäessä lähempänä on syytä miettiä tarkempia ohjelmia.

Minulla on tapana innostua ja kyllästyä. Tiedän, että nyt on vallalla innostusvaihe ja jossain vaiheessa väistämättä kyllästyn. Toivon kuitenkin innon potkivan itsensä esiin aina uudestaan ja uudestaan; niin, että ratkaisevilla hetkillä olen valmis tekemään oikeita valintoja.