Työ bonuksineen on muuttunut fyysisesti rankemmaksi, ja lenkkeily on jäänyt selkeästi aiempaa vähemmälle. Viikonloput ovat kuluneet muitten rakkaitten harrastusten parissa. Tänään 13 tunnin rapalaunien jälkeen tunni lenkki kuitenkin maistui yllättävän hyvälle, eikä takapakkia välttämättä ole liian ratkaisevasti tullut.


Kävin eilen ostamassa suunnistuskarttoja paitsi Djurgårdenin alueelta, myös Lidingöstä ja Nackan luonnonsuojelualueelta. Tarkoitus olisi tehdä kesän aikana muutamia tehokkaita suunnistusharjoituksia, lähinnä mielen virkeyden ylläpitämiseksi. Yhden 15 minuutin nopean rykäisyn kotimaisemissa olen tehnyt lähinnä todetakseni alueen kartan olevan lähes suunnistuskelvoton.

Trekvällarsit jäivät väliin, kun ensin järjestäjät eivät saaneet ilmoittautumisiamme perille ajoissa, ja sitten kun yritimme lähteä juoksemaan kuntosarjoihin, emme sattuneesta syystä löytäneet kisapaikoille. Ei enää suuremmin harmita, sillä alkuviikon täysin voipuneilla jaloilla tuskin elämyksiä olisi tullut.

Minun tekemisisissäni oleellista on aina kulloinen motivaation taso, ja tällä hetkellä se on varsinkin tulevaisuuden osalta todella korkealla. Mutta saa nähdä, miten mieli syksyn edetessä muuttuu. Tulevaisuus on kuitenkin ennustettavissa aina vain historian avulla.