Matiaksella ei tuo FinnSpring oikein sujunut. Ensimmäinen rasti ei pensaassa vaan kertakaikkiaan osunut vastaan, ja sen jälkeen ei enää löytynyt tunnetta. Kun seitsemännellä rastilla leimatessani näin 6 minuuttia perään lähteneen Juho Rajaniemen juoksevan 100 metrin päässä edessäni, päätin, että tuon kaverin vielä voitan.

Vedin aikamoisella agrella loppumatkan, omasta mielestä aika kovaakin, mutta rastien ei voida parhaimmalla tahdollakaan sanoa haljenneen. Eikä puhtaillakaan väleillä pohjaväliaikoja napsittu. Ja mikä parasta, heti kahdeksannella rastilla otin väärän leiman, enkä kiihdyksissäni näköjään huomannut katsoa koodia.

Yhdellä polkuvälillä muuten törmäsin Signe Dambeen. Siis ihan kirjaimellisesti törmäsin, juoksin häntä päin. Signe päästi aika pelottavan kirkaisun.

Ja hei, mites se Juho? Olisin voittanut neljällä minuutilla jos se leima olisi naksannut. Turha selitellä, Matias oli lauantaina vain ihan paska. Jätin suosiolla sunnuntain viestin juoksematta, kun neljättä joukkuetta ei saatu täyteen, enkä kolmosen avaajana olisi sen paremmin sieltä selvinnyt kuin nyt Artokaan.