Sunnuntaina kamppailtiin taiteentutkimuksen laitoksen välinen jalkapalloturnaus TaiteCup. Prometheus oli viime vuonna napannut yllätysmestaruuden, ja sitä haluttiin nyt lähteä puolustamaan. Huhujen mukaan kovimmat futaajat löytyivät silti musiikkitieteilijöiltä, jotka eivät kuitenkaan tällä kertaa saaneet itseään raahattua sunnuntai-iltapäivällä Kupittaalle asti.

Joukkueemme kärsi vakavista sisäisistä ristiriidoista, kun puolet joukkuetta vihoitteli toiselle puolelle. Suurimpana riidanaiheena oli eilisenä iltana järjestetty illanvietto, jossa osa pelaavasta miehistöstä oli tankannut itseään kohti seuraavaa aamua.

Itselleni turnaus ei herättänyt moisia intohimoja, vaan lähdin hakemaan vain rentoa sunnuntai-iltapäivää. Ensimmäiseen otteluun en ehtinyt, kun FinnSpringin kisakatsomoa oli pidettävä pystyssä Maxin maalintuloon asti. Ihan kaikki muutkaan eivät siihen ehtineet ja tulos oli mediatutkijoiden Hurmaa vastaan tyrmäävä 0-4.

Seuraavassa ottelussa kotimaisen kirjallisuuden Muusaa vastaan ensimmäinen vartin puoliaika kahvattiin tasaisesti maalittomana minun kuluttaessa vaihtopenkkiä. Toiseksi vartiksi tulin vasemmalle laidalle, ja hallinta oli koko ajan meidän. Oma viimeistely ei kuitenkaan pelannut, ja otin useamman kerran tuntumaa, paitsi hiekkakenttään myös vastustajan varsin tukevaan puolustajaan. Ottelun jälkeen olin ihan verillä, ja joukkue pettynyt, kun vastustajat tekivät lopuksi Azerbaidzanmaista asennetta osoittaen vastaiskumaalin.

Viimeinen ottelu oli enää kosmetiikkaa, ja taidehistorioitsijat voitettiin selvin lukemin. Pidän kuitenkin itse heitä moraalisina voittajina, koska tällä joukkueella oli selkeästi hauskinta, ja he nauttivat virvokkeita läpi turnauksen. Oikein harmitti, kun eivät saaneet maalia. Voittajaa en tiedä, kun lähdin pois Kuvatus-matsin jälkeen.