Työpaikkaliikunta saa jo riittää. En halua enää ikinä lähteä aamulenkille ennen kuutta ehtiäkseni hikisenä töihin, jossa joudun koko päivän liikkumaan ja kantamaan tavaroita ja olemaan jaloillani, ja päivän jälkeen vielä juoksemaan valmiiksi kuolleilla jaloilla kotiin. Väittäisin kokonaisrasituksen nousevan tätä myötä kohtuuttomuuksiin, ja siksi ostankin viikon SL-kortin hukkuneen tilalle, ja juoksen reenini sitten illalla hieman palautuneempana.

Suunnistuskaudesta vielä sen verran, että se ei tällä kertaa ehtinyt oikein alkaa, eikä loppua. SM-kilpailut ovat tänä vuonna niin kaukana, etten jaksa niihin lähteä matkustamaan. Syksyn Ruotsin-matkoista Mannan aikaan olisi muutakin tekemistä, ja Smålantiin tuskin pääsen, kun en ole missään antanut näyttöjä osaamisesta. Näin kauden ainoaksi omalla nimellä juostuksi henkilökohtaiseksi kilpailuksi olisi jäämässä Oravatonni syyskuun lopussa. No, kaipa mä jotain sillekin viikonlopulle saan mahdutettua, ettei tarvitse turhaan nimeä rankilta etsiä.