Kolme viikkoa reeninpoikasta takana, eikä mulla ole oikein mitään ihmeellistä sanottavaa. Juoksu tuntuu kyllä koko ajan paremmalta, muttei se kuitenkaan vauhdeissa juuri näy. Kenties pitäisi alkaa juosta kovempaa, jolloin olo olisi varmaankin taas paska. Tosin nykyisellään menosta nauttii huomattavasti enemmän kuin projektin alkaessa. Olo on muutenkin paljon raikkaampi. Eikä sitä läskiäkään nyt enää niin mielettömästi ole.

Ja eiväthän tavoiteaikani kuitenkaan loppujen lopuksi ole mitenkään erityisen ihmeellisiä, ja niihin pitäisi yltää suht helpostikin ihan ilman oikeaa ja julmaa harjoittelua. Optimaalista toki olisi, jos pystyisin nauttimaan pahasta olosta, mutta sellaisesta nyt on ihan turha edes haaveilla. Mielestäni vittumaisin harjoitusmuoto on tasavauhtinen kova, ja mukavin kolmen vartin leppoisa lönköttely. Vedot nyt menevät jotenkin, kunhan ovat tarpeeksi lyhyitä.

Joten ei minusta ole urheilijaksi sitten millään. Sen sijaan voin olla hyvä ja iloinen kuntoilija. Miksi kukaan muuta edes vaatisi?